Milloin digikonsulteista tuli pedagogiikan asiantuntijoita?

Yleinen

Kiusallinen kysymys, jonka Arno Kotro uskalsi kuitenkin esittää! 

Arno Kotron pieni lausahdus Uuden Suomen blogissaan sai minut vihdoin kirjoittamaan siitä, mistä olisi pitänyt kai jo aikoja sitten. Kotron kirjoitus: 

http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223056-nyt-jarki-kateen-opetuslautakunta

Milloin digikonsulteista tuli pedagogiikan asiantuntijoita?

Digikonsultista ei tullut pedagogiikan ammattilaista saamansa opettajankoulutuksen aikana, eikä varmasti vajaan kymmenen vuoden opettajana toimimisen aikanakaan. Pientä kehittymistä sillä alkoi tapahtua seuraavan kymmen vuoden aikana opettajien täydennyskouluttajana digitaalisten asioiden parissa yliopistolla ja ympäri Suomen eri digiteemoja kouluttaen. Aidosti tuolloin joutui kouluttaja pohtimaan, kuinka motivoida aikuiset oppijat teknologian äärellä, kun usein he olivat pakotettuja osallistumaan koulutukseen. Tämä lienee totta osin vielä tänäänkin.

Piti pohtia aidosti pedagogiikkaa, sitä miten lapsi ja nuori oppii, kuinka opettaja itse teknologiaa integroimalla oppimiseen parantaa ja selittää paremmin jotain merkittävää sisältöä, kehittää tuoreita toimintamalleja, omille oppijoilleen. Opetussuunnitelman suunnassa tietenkin. Valmistaa ja kasvattaa samalla näitä nuoria tulevaan jatko-opiskeluun, työelämään, rohkaisee ja kannustaa kysymään, pohtimaan yhdessä, ratkaisemaan ongelmia myös luokkahuoneen ulkopuolella.

Kansainvälisten ilmiöiden lokalisoinnin kansalliseen kontekstiin opetusalalle koin nöyränä ja erittäin mielenkiintoisena tehtävänä. Sama jatkuu edelleen. Toivon, että myös oma pedagoginen näkemykseni kehittyy jatkuvasti.

2000-luvun puolivälissä teknologia oli nykyiseen verrattuna vielä lapsenkengissä. Usein oli tervanjuontia järjestelmät niin osallistuville opettajille kuin itse kouluttajallekin. Keräytyi tuolloin kokemusta siitä, kuinka hallita omia ja osallistujien hermoja sekä luoda selviytymisstrategioita olemassa olevan teknologian äärellä. Hei, mutta nyt on toisin, teknologiaa on saatavilla edullisesti, se on käyttäjälleen jo valmiiksi tuttua ja helppokäyttöistä.

Ope.fi-taitotasot homehtuivat hetkessä mobiiliteknologian hyökyaallon alla. Asiantuntijana ja kouluttajana sitä kiersi ympäri maata ja maailmaa erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä työryhmissä oppien ja kehittäen varhaiskasvatuksen maailmaa aina korkea-asteelle saakka. Työskenteli virtuaalimaailmoissa, hyödynsi työssään verkon yhteisöllisiä välineitä ennen kuin joku keksi sosiaalisen median.

Välillä 2000-luvun alussa tunsi olevansa keihäänkärkenä ja teippasi yliopistolla kollegoiden kanssa työhuoneen ikkunaverhoja jeesusteipillä umpeen, että olisi ollut tilassa tarpeeksi pimeää. Piti ensimmäisillä virtuaalilaseilla päästä pelaamaan matopeliä. Teki myös esimiesten kannustamana koulutusvientiä.

No sitten markkinamiesten Digifirma pyysi töihin. Tarvitsivat osaamistani ja he halusivat kuulemma hyviä tyyppejä mukaan. Kun kivoja ihmisiä ja rautaisia ammattilaisia olivat sekä tarkoitusperät inhimillisiä niin akateeminen kouluttaja hyppäsi uuteen.

Pelotti tätä kuitenkin ammattitaidon ja imagon (asiantuntijaroolin) menettäminen niin paljon, että mietti vuoden ja kysyi ensin asiakkailta, loppuuko yhteistyö, jos menisi markkinamiesten firmaan tekemään melkein samaa kuin yliopistolla pedagogiikan ammattilaisena. Ei kuulemma haitannut lainkaan. Yhteistyö jatkuisi ilman muuta. Ja hei, yhteistyö on pitkäaikaisten kumppaneiden kanssa rikastunut entisestään ja upeita uusia oppimishalukkaita kouluja ja alan toimijoita on tullut mukaan paljon! 

Mutta mutta, tässähän tapahtuikin jotain merkittävää. Kouluttajasta, asiantuntijasta tuli siis konsultti, liikeyritysten taloudelliseen ja tekn. kehittelyyn ja neuvontaan erikoistunut henkilö?

Ehkä ei kuitenkaan, mutta tuota termiä viljellään tarkoitushakuisesti, kun halutaan vimmatusti korostaa omaa ylivertaista pedagogista näkemystä kaupalliseen toimijaan nähden. Olen melko varma, että asiantuntemukseni on lisääntynyt yrityksen palveluksessa toimiessani. Enemmän itse asiassa kuin jäädessäni turvattuun yliopistovirkaan! 

Näen nyt oman opettajakokemuksen ja opettajakouluttajakokemuksen jälkeen kaupallisen toimijan näkökulman ja tarkoitusperät oppilaitosten kehittämiseen. Palkankaan takia tätä ei kaupallisella puolella välttämättä tehdä. Lukio-opettajan palkkoihin on matkaa ja yli 220 000 ajettu das Auto saa vielä kelvata tovin.

Osaaminen ja asiantuntemus muodostuu entistä pidemmästä ja laajemmasta kokemuspiiristä suomalaisen koulutuksen kenttään, siis aivan ruohonjuuritasolla, ja perustuu myös siihen, että päämiehet (laitevalmistajat) kouluttavat myös yritysten koulutushenkilöstöä. Anteeksi konsultteja.

Mikäli pedagoginen, teoreettinen ja käytännön kokemus arjesta ei ole aivan karannut, niin uskoakseni tuo tekninen osaamislisä auttaa ostavaa asiakasta entisestään. Tämän lisäksi jokainen varteenotettava laitevalmistaja on laatinut oman edu-strategiansa, jopa koulutusohjelmansa. (mm. Microsoft, Apple, Google).

Kotro ihmettelee kirjoituksessaan Helsingin opetuslautakunnan päätöstä määrittää prosentein TVT:n käyttöä opetuksessa. Onhan sitä noin kieltämättä hankalaa seurata. Muistutan kuitenkin, että Helsingin kaupungin opetuksen digitalisaatio-ohjelmaa, johon opettajan arki opetussuuunnitelman lisäksi osin pohjaa, on ollut laatimassa alan vahvoja pedagogisia osaajia.

Kansalliset kilpailutussopimukset ajavat joskus laitetoimittajien ”kouluttajia” liian koviin paikkoihin, kokemukseen nähden - kaikki yrittävät varmasti parhaansa. Kouluttajien puhe kouluista, joissa oppikirjoista on jo melkein onnistuttu luopumaan, voidaan tulkita monella tavalla.

Tunnen kymmeniä tapauksia, joissa kuntien kurjat resurssit pakottavat valitsemaan joko paperikirjan tai teknologiavarustelun. Jälkimmäiseen päädyttäessä ovat pedagogiset mallit muuttuneet ja usein uuden opetussuunnitelman henkeä toteuttavaksi. Vanhat paperikirjat toimivat edelleen keskeisenä resurssina usean vuoden ajan. Uusia ei vain hankita. Seuraavana vuonna tai sitä seuraavana on jo mahdollista pohtia sähköisten sisältöjen hankkimista. Onneksi niiden verotus on muuttumassa.

Tunnen itseni edelleen pohjimmiltaan opettajaksi –pedagogiksi, jolla on Kotron ja yliopiston valtuuttama autonomia. Tunnen aitoa innostumista uusista asioista. Haluan auttaa kollegoitani uuden äärellä, vaikka roolini lieneekin nyt konsultti. En pidä itseäni appsien asiantuntijana, vaikka olenkin käyttänyt satoja jos en tuhansia. Suomalainen opettaja haluaa usein valmiita käytännön esimerkkejä ja malleja, sovelluksiakin, joilla on helppo ottaa se ensimmäinen askel digitaalisen opetuksen parissa. Joku muu on jo tehnyt, uskallan itse myös. Toisaalta laitteet ovat mitä suurimmassa määrin saaneet opettajanhuoneet keskustelemaan nimenomaan pedagogiikasta, yhdessä.

Parhaimmillaan uusi, teknologiakin, toimii katalyyttina tärkeälle keskustelulle, joka saa aikaan muutosta, vie lopulta oppijan oppimista eteenpäin, kehittää opiskelutaitoja, lisää oppimismotivaatiota ja joskus viihtyvyyttäkin.

Tarkoitushakuiseen teknologisen ja analogisen vastakkainasetteluun ei kannata lähteä, Maisteritason koulutuksen saaneet ymmärtävät kyllä pedagogisina asiantuntijoina, että edellä mainitut sulautuvat luonnolliseksi osaksi arkea.   

Se kuinka paljon teknologiaa tulee opetuksessa hyödyntää, lukee mielestäni uudessa opetussuunnitelmassa. Sen ainekohtaisissa osissa sekä laaja-alaisen osaamisen teemoissa.

Minulla konsultilla ei ole tässä mitään epäselvää! 

Kotron kirjoituksen kanssa on osin helppo olla samaa mieltä. Ja selvennykseksi, en ollut muuten häntä kouluttamassa.

 CE2A7919-ilona-tero-ahonen

Teemu, "digikonsultti"
Digitaalisesta ja paperisesta tykkäävä!

 

Kommentit:

  1. Hyvä kirjoitus. Minusta tosin tuntuu, että tässä on Arnon pointti – määrätyt prosentit ja siitä aiheutuva huono – mennyt kirjoittajalta ohi, koska siihen viitattu vain sivulauseessa. Sinulla on varmasti annettavaa pedagogina, kouluttajana ja konsulttina. Sinunlaisiasi toivoisi enemmän. Kuten opettajakunnassa on myös konsultteina monenlaista suhaajaa, joiden ei toivoisi edes hyvät tarkoitusperät mielessään tekevän kokonaisuuden kannalta huonoja päätöksiä.

    • Siinä mielessä, että Kotro yhdessä lauseessa dissasi kaikki opetusteknologian parissa täyspäiväisesti työskentelevät myyntimiehiksi, joilla on osaamisestaan harhaiset käsitykset, tämä kirjoitus on ihan validi. Opetusteknologian osaajissa on paljon päteviä opettajia – muodollisesti ja myös käytännössä. Hyvä, että Kotro sai tähänkin kommenttiinsa vastineen. Tuskinpa kirjoittaja missasi Kotron pointtia, siihen on vain toisaalla vastattu jo varsin hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *