Artistit museolla [Ilona British Museum 1/3]

SCOO

Ilona järjesti Bett-messujen yhteydessä torstai-iltana 25.1.2018 seminaarin British Museumissa. Illan tarina on pitkä ja monipolvinen, joten kirjoitin siitä kolme juttua. Ensimmäinen artikkeli, Artistit museolla, luotaa katseen tulevaisuuteen tulevaisuustutkija Ilkka Halavan esityksen kautta. Ensi viikolla aihetta syventää Microsoftin digitaalisen oppimisen strategiajohtaja Kati Tiaisen esityksen pohjalta syntynyt teksti, Vauhdin hurmaa ja supertehokkaita silmäpareja, jossa pohditaan mm. keinoälyn roolia työelämässä. Kolmas artikkeli, SCOO ja tulevaisuuden taidot, esittelee Ilonan SCOO -projektin lähtökohtia ja SCOO-palvelua.

Teksti: Maj-Britt
Kuvat: Maj-Britt, Christian/Risto, Irina

Artistit museolla

Bett-viikko ja Lontoon lämmin tammikuinen ilta sähköistyivät British Museumissa kun Ilonan seminaari-ilta pääsi vauhtiin. Christianin ja Riston ansiokas avaus huipentui herrojen artistiselfie-tyylittelyyn - ja pisteet siitä!

Loikka tämän päivän selfie-genrestä tulevaisuuteen oli aimo harppaus kun lavalle nousi tulevaisuustutkija Ilkka Halava. Halavan esitelmän otsikko yhdisti oppimisen murroksen itseohjautuvaan yhteiskuntaan. Perusteltu, kiinnostava ja rankka aihe. Protestanttisen työetiikan mukaan elämän tarkoitus löytyy kovasta työstä. Tämä ei enää päde, eikä tuota automaattisesti hyvää elämää tai turvattua vanhuutta. Auts. Mitä tästä nyt seuraa?

Halava luotsasi 300-päisen seminaariväen tyylikkäästi, ilman kolhuja, tulevaisuuteen. Esimerkkien avulla piirtyi kuva erilaisista ratkaisuista, joita Suomessakin voisi hyvillä mielin seurata, kuten naapurimaata Viroa. Koko Viron valtio on sujahtanut meiltä suomalaisilta kuin huomaamatta pilveen ja tutkija kysyikin, miksei se voisi onnistua (edes) suomalaiselta koululta? Heti perään tutkija täräytti, että tulevaisuudessa on mahdollista, että kaikki, siis aivan kaikki, oppilaat voivat olla kympin oppilaita. Jotta näin tapahtuu, niin se vaatii kuitenkin meiltä oppimisen ammattilaisilta uudenlaista tapaa ajatella ja toimia ja hyväksyä teknologia kumppaniksi.

Kuumat aiheet jatkuivat. Työelämän muutokseen syventynyt tutkija olikin parhaimmillaan kuvatessaan työhön liittyvän ajattelutavan muutosta, joka mahdollistuu digitalisaation avulla. Koneet hoitavat likaiset, vaaralliset ja tylsät hommat ja jäävät jäljelle ne työt, joissa me ihmiset olemme parhaimmillamme: ihmisenä olemiseen. Ja kun aikaa vapautuu, niin se siirtyy ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Vuorovaikutukseen liittyy aina eittämättä oppiminen.

Halavan arvonluonnin ketju konkretisoikin sitä, miten perinteinen oppiminen-tekeminen-jakaminen -rakenne yksinkertaistuu ja kääntyy jakamainen=oppiminen -rakenteeksi.

Kun Halavan eetos siirtyi 7-päiväiseen viikonloppuun, niin kulmakarvat kipaisivat hetkeksi maston huippuun. Pulssi rauhoittui, kun tutkija avasi käsitteen. 7-päiväinen viikonloppu ei suinkaan tarkoita sitä, että tulevaisuudessa ladataan akkuja päivät pitkät tekemättä mitään, vaan että se mitä tehdään, lataa alituiseen akkuja. Tämä onkin tarpeen, sillä 2030-40 -luvulla 60 prosenttia työllistää itsensä ja luo muille työtä. Seuraavat 20 vuotta ovat siis työelämän mielenkiintoisinta aikaa, vaikka iso osa työstä liittyykin aikaisempien sukupolvien virheiden korjaamiseen.

Tulevaisuustutkija edusti itse ikäluokkaa, jota suomi. Silloin uskaltaakin lavalta nakata, että meillä ei ole lupaa valmistaa oppilaita ja opiskelijoita väistyvään työelämämalliin, vaan systeemiin, jossa he työnsä tulevat luomaan ja tekemään. Tulevaisuuden yhteiskunta on artistiyhteiskunta. Ja tottahan se on. Ilkka vaan osasi sanoa sen niin paljon paremmin.


Kuva: Irina Keinänen

Avainsanat: , , , , , , ,

Nämä saattavat kiinnostaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *